Jalostuksen tavoitteet ja tavoiteohjelma


» Jalostuksen tavoiteohjelma

» Eestinajokoira rotumääritelmä

Eestinajokoiran omistaminen, pentujen kasvattaminen ja koiraharrastukseen liittyvät erityyppiset toiminnot ovat henkilökohtaisia asioita. Luonnollisesti itse kukin päättää omista tekemisistään ja panostuksistaan omaan koiraansa. Tämähän on harrastus ja elämäntapakin.

Oheisessa Jalostuksen tavoiteohjelmassa (JTO) ja sen saatesanoissa on tarkoituksena opastaa, ei määrätä, koiranomistajia jalostamaan hienoa rotuamme parempaan suuntaan tutkimustietojen pohjalta.

JTO, eli jalostuksen tavoiteohjelma, on laaja selvitys rodun nykytilasta; terveys, geenipohja, luonne, ulkomuoto, käyttötarkoitus. Jalostuksen tavoiteohjelmaan kannattaa tutustua huolella, kun alkaa suunnitella pentueen teettämistä.

Jalostukseen pyritään käyttämään riittävän hyvää jalostusmateriaalia mm. ulkomuodon ja luonteen suhteen, todistettavasti. Koiralla on mahdollisuuksien mukaan ajokokeista tulos ja vähintään yksi virallinen näyttelytulos, minimissään laatuarvostelun H. Suosituksena kolmiväristen koirien käyttö jalostuksessa.

Jalostuspohjaa pyritään laajentamaan ottaen huomioon rodunomaisuuden säilyminen.

Kannustetaan kasvattajia ja koiraharrastajia viemään koiriaan näyttelyihin sekä osallistumaan rodunomaisiin tai rodulle sopiviin kokeisiin. KÄYTTÖTARKOITUS: Jänistä, kettua sekä myös ilvestä ajava metsästyskoira.

Kannustetaan kasvattajia tekemään yhdistelmiä, joilla geneettinen vaihtelu rodussa kasvaa eikä kapene entisestään. Hyvänä keinona ovat tuontikoirat, nekin eri sukulinjoista. Ulkomailla voi käydä myös astutusmatkalla, joskin se on matkoineen arvokkaampaa kuin kotimaan koirien käyttö.

Suositellaan, ettei samaa yhdistelmää toisteta kuin korkeintaan 2 kertaa.

On tutkittu ja todettu, että minkä tahansa rodun jalostukseen tarvitaan geenipohjaksi minimissään 25 urosta ja 50 narttua. Siinä mielessä edellä mainitut kriteerit huomioiden kannustetaan "riittävän hyvien" narttujen ja urosten käyttämistä jalostuksessa. Rima on toki asetettu, mutta ei kovinkaan korkealle. Peruskriteereinä ovat tasapainoinen luonne, terveys ja metsäverisyys. Nämä tulevat esille osittain näyttelyissä, sekä osittain ajokokeissa.

Kasvattajan vastuulla on toimia hyvän kenneltavan mukaisesti. Hän on yksin vastuussa kasvattamistaan pennuista. Työ on suunnitelmallista, niin että hän kasvatustyöllään edesauttaa koirakannan pysymistä terveenä sekä populaation säilymistä laajana.

Kasvattajan tulee käyttää jalostukseen vain sellaista narttua, joka täyttää jalostusyksilön vähimmäisvaatimukset.

Uroksen omistajan vastuulla on käyttää jalostukseen vain sellaista urosta, joka täyttää jalostusyksilön vähimmäisvaatimukset.

Omistajan ei tulisi antaa urostaan epätyypilliselle nartulle. Uroksen omistajalla on aina päätösvalta uroksensa käytöstä. Hänenkin tulisi varmistaa, että astutettava narttu täyttää jalostusyksilön vähimmäissuositukset.

Hallitus

© Suomen Eestinajokoirayhdistys ry., webdesign Emilia Mattila